Kantapään ja Kööpenhaminan kautta

Lokakuu alkoi reissulla, jossa yhdistän KY-Hansan opintomatkaan omaa lomaa Heidelbergissä. Hansa teki siis excun Frankfurt am Mainiin, jonka jälkeen jatkoin matkaa vaihtokaupunkiini.

Reissu alkoi nolosti. Ensimmäistä kertaa elämässäni nukuin pommiin lennolta. Olisin voinut tehdä pari asiaa toisin nukkumaan mennesssäni ja lopulta herätessäni.

Kun menet nukkumaan:
Aseta monta herätystä. Laitoin kaksi herätystä, yhden netistä läppäriin ja yhden kännykkään. Läppäri meni kuitenkin sleep-tilaan eikä hälyttänyt.
Laita ne kauas hälyttämään. Luulin riittävän, että kännykkä on pöydällä parin metrin päässä sängystä - olen silti noussut, ottanut askelia ja sammuttanut herätyksen tiedottomana.
Laita puhelimeen äänet päälle. Kun kaverit soittavat aamuyöllä, miksi en ole bussissa, pirinä herättäisi tärinää paremmin.
Vältä alkoholia. Pienikin määrä yhdistettynä univelkaan tuudittaa sikeästi. Katso mieluummin vaikka kauhuleffoja ja nuku levottomasti.

Jos heräät pahimpaan uutiseen:
Älä panikoi. Minkäänlainen sekoilu ei tuo menetettyä aikaa takaisin. Mieti vaihtoehtoja. Itse muistin kaverini tilanteen viime talvelta. Hän jäi jumiin Brysselin ruuhkaan, myöhästyi lennoltaan ja osti kentältä uuden. Niinpä avasin vain tyynesti Expedian ja Cheapticketsin ja aloin hakea iltapäivän lentoja Turusta ja Helsingistä Frankfurtiin.
Soita lentoyhtiöön. Tätä en tajunnut tehdä. Jos lento ei ole vielä lähtenyt, tiedustele, mitä lipun muuttaminen maksaa. Saattaa olla, että myöhemmällä lennolla on tilaa samassa luokassa, jolloin minimimaksulla eli 55 eurolla selviää.  Jos käy huonompi tuuri, lipun siirto saattaa maksaa satoja euroja, jolloin kokonaan uusi lento on halvempi ratkaisu. Tämä riippuu varmasti yhtiöstä ja lipun tyypistä (tarjous vai normaalihintainen) Omat lentoni olivat SASin.

Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Tee check-in jo valmiiksi vaikka illalla netissä. Lähtöselvityksen tehnyttä matkustajaa voidaan odottaa yllättävänkin kauan.

Mieti, onko sinulla varaa tähän tai mistä olet valmis luopumaan, jos tarve on. Yritän matkustaa aina vararaha mukana (hätätilannetaksimatkat, kidnappauslunnaat ja sitä sarjaa).



Pohdi vaihtoehtoja. Säntäsin heti ostamaan uutta menolentoa. Lipun siirto tai muokkaus voi kuitenkin olla mahdollista. Riippuu lentoyhtiöstä, saatko käyttää paluulennon. Lufthansalla on palvelu, jossa meno-paluulippu voidaan muuttaa one way -lipuksi lisämaksua vastaan. Finnairilla on ns. robotti joka peruuttaa molemmat lennot, jos matkustaja ei ilmesty kentälle. SASilla vastaavaa automaattista peruutusta ei ole. Varaus jää roikkumaan systeemiin.

Sääntöjen mukaan matkat tulee lentää siinä järjestyksessä kuin ne lipussa ovat (meno, paluu). Turun ja Frankfurtin kentällä check in -virkailijat eivät kuitenkaan nähneet mitään syytä, miksi en saisi käyttää paluulentoani. He käskivät varmistaa asian Frankfurtin kentän lipputoimistosta. Sieltä kerrottiin, että en saa käyttää paluulentoani, koska en istunut menolennollani.

Ba dum TSH. 

Tulee mieleen sanonta "I never make the same mistake twice. I make it three or four times, just to be sure." Nyt todella toivon, että kaksi kertaa riittäisi. Olisi pitänyt ensin soittaa lentoyhtiöön. Tai ainakin olisi pitänyt ostaa meno-paluu sitten kerralla. Jätin käyttämättä 200 euron meno-paluun ja ostin tilalle 200 euron menon (Turku-Kööpenhamina-Frankfurt) ja 167 euron paluun (Frankfurt-Tukholma-Helsinki).

Jos tässä nyt jotain positiivista yrittää ajatella, niin ainakin tuo hillitsi heräteshoppailua perillä. Summa on isoin, jonka olen omasta typeryydestäni joutunut maksamaan, mutta tällä varoajalla lentojen ostaminen olisi voinut tulla vielä kalliimmaksi. Pääasia on, että ovat omia kesätyörahoja, ettei tässä mene kenenkään muun rahat hukkaan.

PS. Lentolipuista voi yrittää saada rahaa takaisin, vaikka olisi itse myöhästynyt lennolta. Lipun hinnassa on mukana muun muassa turvatarkastusmaksu, joka laskutetaan vain koneessa matkustavilta. Kun en ilmestynyt lennolle, SAS ei maksanut turvatarkastusmaksuani ja kassaan jäi siis perusteetonta voittoa. Usein rahojen vaatiminen takaisin on tehty kuitenkin vaikeaksi suurien käsittelymaksujen avulla.

PPS. En ole ehtinyt tarkastaa jokaista faktaa, vaan nämä perustuvat nyt lukemiini lehtijuttuihin ja keskusteluihin lentokenttätyöntekijöiden kanssa.

Ensimmäiset viikot pohjoisessa

Opiskelu alkaa maanantaina. Uusi vuosikurssi on jo aloittanut, ja tänään annetaan ensivaikutelma KY-Hansasta kaupunkisuunnistuksessa. Das geht ab!

Kamoja on edelleen purkamatta, mutta näinä ekoina viikkoina pääsi jo kiinni arkeen.

Pieniä eroja huomaa lähinnä katukuvassa. Kas, tuo kahvila on mennyt nurin, kas, tuo remontti on tullut valmiiksi. Suomen hinnat eivät oikeastaan järkytä kuin makeishyllyllä (huhhuh, karkkivero). Vielä viimeisinä viikkoina Saksassa jaksoin ihmetellä, kun valtava lounassalaatti oli vain viisi euroa. Onneksi.

Jotain konkreettista opittua? Vaatekaappi-inventaari. Vähemmällä pärjää. En kaivannut vaihdossa juuri mitään vaatteita kotoa. UFF tai Pelastusarmeija saavat lähipäivinä jättilähetyksen.

Pelkään, että saksa unohtuu, valuu vain päästä ulos. Hilfe. (Opiskelua kannattaa jatkaa.) Vähän kaihertaa se, että elämä jatkuu Heidelbergissä: saan vielä sähköposteja erilaisista tapahtumista. Työpöydällä on myös postikortti HD:n maisemista. Helpottaa, kun tietää jo lokakuussa palaavansa sinne pieneksi hetkeksi. (KY-Hansan ekskursio Frankfurtiin pitenee omalla lomalla...) Toivottavasti näen ruskan.


Palautin yliopistolle loppuraportin. Se ei ole vaikea kirjoittaa, vaatii lähinnä istumalihaksia. Letter of Confirmation kuuluu myös palautettaviin. Näistä annettiin simppelit ohjeet kyllä.

PS. Sitä aina miettii, mitä tuli opituksi vai tuliko mitään. Monia asioita on vaikea pukea sanoiksi, ja niitä ehkä tajuaa vasta myöhemmin mutta tässä kirjoituksessa on monta hyvää pointtia, joihin sitä samaistuu.

Paluu raskain laukuin ja mielin

Suomessa jälleen. Armo kävi oikeudesta lentokentällä, eikä SAS inahtanutkaan 31 kiloa painaneesta matkalaukustani.

Paluumorkkista ei varsinaisesti ole, mutta paluuhämmennys ja -väsymys ehdottomasti. Laukkujen purkaminen ei kiinnosta, ja aivot käyvät puoliteholla.

Kaikki on tuttua, mutta pikkiriikkiset erot huvittavat: Hammastahna, hanavesi ja kahvi maistuvat erilaiselta. Myös aamuaurinko on kirkas ja kaunis. Suihkun vedenpaine on kuin Niagarassa. Sormet tökkivät vääriä kirjaimia suomalaisella näppiksellä. Karkit maksavat omaisuuden.

Suomen kesäbiisit ovat myös menneet minulta täysin ohi. Oma kesäbiisini on KRISin Diese Tage, jota on kuullut SWR3-kanavalta ihan kiitettävästi.

Tuntuu kuitenkin hyvältä olla kotona taas. Ihmiset, lakritsi, sirukorttimaksupäätteet, kesätyö, huumori, marjat.

Lähdön tuntua

Vaihtarikavereilla ei ole enää rahaa prepaid-liittymissä.Kaikilla ei ole enää kämppää, osa nukkuu kaverin lattialla.
Joku yrittää myydä polkupyörää tuloksetta ja jättää sen toiveikkaana lukitsematta ravintolan pihaan. Valitettavasti se ei kelpaa kenellekään.
Heidelberg ei petä vieläkään, ja muuttoilmoitus ja muu paperisota kestää vain muutamia sekunteja.
Tentit ovat melkein ohi. Muutamia on vielä elokuun puolella.
Aivot yrittävät muistaa kaikki maisemat, äänet ja tuoksut. Oma mieli ylidramatisoi: "Viimeinen kerta ikinä, kun katson vasemmalle tässä risteyksessä."
Kahvittelu tai lounas pitää ihan oikeasti lyödä lukkoon, jos aikoo nähdä opiskelukaverin ennen lähtöä.
Hyvin palvelleita, loppuun kulutettuja vaatteita ja kenkiä lentää roskiin.
Kalenteriin ilmestyy jo velvollisuuksia Suomessa.
Käteinen loppuu.
Heidelbergin kämppikset saavat puolitäysiä kahviloiden leimakortteja, samppoota ja oliiviöljyä.
Tekee mieli ostaa sitä ja tätä ja tuota, koska se on halvempaa täällä kuin Suomessa, mutta laukku painaa jo 30 kiloa.






Pää on sekaisin.

Kartalla

Aivan vaihdon alussa oma huone saattaa kaivata sisustusta. Netistä saa alle kympillä ihan mukavia Saksan karttoja. Jos lattialla on hukkaneliöitä, voi tehdä matkasuunnitelmia  keskiaikaisen sotastrategiakartan ja pienten tinasotilaiden hengessä.

Seinälläkin kartta on helpottanut suunnitelmia (kämmenen pituus on noin kahden ja puolen tunnin matka autolla). On se opettanut maantiedettäkin. Valloittajan elkein on hauska merkata nähtyjä paikkoja.

Nyt loppusuoralla on hyvä rauhoittua ja keskittyä Heidelbergiin.

Loppu lähenee: palaa alkuun

Millaisia neuvoja kuulee, kun haluaa käyttää aikansa mahdollisimman hyvin?
"Elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi."

Näääh.

Kun lukuvuosi lähenee loppuaan, pitäisi elää jokainen päivä niin kuin se olisi ensimmäinen. Ensimmäiset päivät ovat niin täynnä oppimista ja uutuudenhuumaa, että tavallinen viikkokin tuntuu pitkältä ja tapahtumarikkaalta.

Vesivalitus

Mikä Saksassa ärsyttää eniten? Monikin asia jurppii, mutta Saksan vesikulttuuri on melkeinpä anteeksiantamattoman typerä.

Saksassa ollaan yleisesti melko ympäristötietoisia. Jätteet lajitellaan huolellisesti (eri tavalla eri osavaltioissa). Roskapoliisi voi jopa tarkistaa, kierrättääkö kerrostalo roskat oikealla tavalla. Aurinkopaneeleita näkee siellä sun täällä.

Mutta se vesi.

Jokainen tietää, että pullovesi on kalliimpaa (voi olla monituhatkertaisesti) ja epäekologisempaa. Kraanavesi on usein parempilaatuista: sitä ei seisoteta pitkiä aikoja markettien varastoissa. Heidelbergissä totuin kraanaveden makuun noin, öö, kolmessa päivässä. Jos oikeasti se maistuu iankaikkisesti vain pahalta, voi ostaa Brita-kannun ja suodatella vettä litratolkulla.

Veden tilaaminen ravintolassa ärsyttää myös suunnattomasti. Pullovesi maksaa melkein saman verran kuin kalja. Kaikki ravintolat eivät anna kraanavettä ("Meillä ei ole lupaa") tai katsovat säälivästi, jos pyytää hanavettä. Olisit kotiin jäänyt, jos noin köyhä olet. Jos haluaa raikasta ja kaloritonta ja käytännössä ilmaista kraanavettä, tekee itsestään naurunalaisen monissa ravintoloissa. Edes opiskelijaravintoloissa ei ole vesipistettä.

Turussa jotkin ravintolat ovat alkaneet hinnoitella vettä, ja sekin raivostuttaa. Maksan silti mieluummin nimellisen parikymmentä senttiä kraanavedestä kuin 2,50 euroa täysin turhasta ympäristörikoksesta. Jopa Yhdysvalloissa juomavesikulttuuri on järkevämpää; aivan liian moni toki ostaa pullovettä kotiin, mutta ravintolassa voi aina tilata pelkkää hanavettä, eikä asiakasta halveksita.

Vaikka kylpisi rahassa eikä välittäisi ympäristöstä, on pulloveden ostaminen järjettömän vaivalloistakin. Miksi, oi miksi raahata kilokaupalla vettä viidenteen kerrokseen, kun talossa on hanakin?